Vietävänmoinen pentukuume vaivaa pahemman kerran, kuten aina. Kolme ja puoli vuotta on jo kulunut aikaa siitä kun on viimeksi saanut olla seuraamassa pentujen kehitystä ja ihmettelemässä sitä mieletöntä kehitystä mikä niissä tapahtuu sen kahdeksan viikon aikana.. Kuinka siitä alkupäivien kuurosta ja sokeasta refleksein toimivasta puolen kilon ameebasta saattaa muutamassa viikossa tulla valintoja tekevä, oppiva ja aisteja mutkattomasti hyödykseen käyttävä yksilö.. Aina yhtä henkeäsalpaavaa!

Viikon ikäisiä bullmastiffin pentuja.

Seuraavan pentueen kanssa meinasin alkaa pioneeriksi ja kokeilla pentuihin Yhdysvalloissa kehitettyä Bio Sensor-ohjelmaa, jossa kuormitetaan pentujen hermostoa turvallisessa sekä pennusta turvallisentuntuisessa ympäristössä päivästä 3 alkaen tavoitteena tasapainoisempi, oppimis- ja vastustuskykyisempi sekä muutoksiin sopeutuvaisempi koirayksilö. Bio Sensor on kyllä jo käytössä joillakin muiden rotujen kenneleillä Suomessa mutta bullmastiffikasvattajista kukaan ei ole sitä aiemmin käyttänyt tai en ole ainakaan kuullut kenenkään käyttäneen sitä toistaiseksi. Aikanaan koitin asiasta keskusteluakin rotufoorumilla herätellä vaan ei se oikein ottanut tuulta purjeisiin; ihme sinällään koska Bio Sensorista en ole kuullut olleen haittavaikutuksia, muuta panostusta se ei vaadi kuin hieman aikaa per päivä per pentu jota luulisi muutenkin olevan.. Eli tämän hetkisten tietojeni valossa "pahinta" mitä voi tapahtua on se ettei tapahdu mitään.. :) Aika näyttää onko koko homma ajanhukkaa vai ei, tarkoitus olisi asiasta jonkin sortin kirjanpitoa tehdä tosin sitä en ole vielä keksinyt että mitä ihmettä käytän verrokkiryhmänä. En nyt viitsisi jakaa pentuetta kahteen ryhmään kuitenkaan, ehkä se olisi jo turhan eläinkoemaista.. :D